Siirin ja Niitin blogi löytyy nykyään täältä.

Täydellistä hiljaiseloa on tämä blogi elänyt, mutta samaa ei voi Niitistä sanoa. Vauhtia ja vipellystä pikkumiehestä löytyy vaikka muille jakaa :) Pennun valokuvaaminen niin, että kuva olisi tarkka, koiralla olisi hyvä ilme ja että otuksesta näkyisi muutakin kuin nenä tai valkoinen hännänpää on osoittautunut lähes mahdottomaksi tehtäväksi. Olen aktiivisesti yrittänyt syyttää asiasta vanhaa kameraa, mutta eipä se ainoa syy taida olla. Treenien ykkösjutuksi istumisen keston pidentäminen :D

Siiri ja Niitti tulevat nykyään hyvin juttuun keskenään, vaikka alkuun Siiri olikin aika mustasukkainen. Leikkiminen on kaksikosta hauskaa, kunhan narupallot korjaillaan sivuun siksi aikaa kun Siiri saapuu Hollolaan. Myös Siirin kultsukaveri Ami on Niitistä oikein kiva leikkikaveri, ja Ami antaa Niitiin tehdä mitä Niitti haluaa. Kun väsymys alkaa iskeä, muuttuu Niitti pieneksi pirulaiseksi, joka parhaansa mukaan roikkuu Siirin kaulakarvoissa ja hännässä, ja muutaman kiellon jälkeen siirtyy tappamaan leluja.

Niitti on osoittaunut varsin oppivaiseksi pikkumieheksi, tokon alkeita on tehty ja pari makkarajälkeä nuuskuteltu. Istuminen ja maahanmeno sujuvat jo hienosti, kontaktitreeniä on tehty jonkin verran. Ja luoksetulohan on tietenkin se mualiman paras juttu :) Nakit saavat Niitin suorastaan sekaisin, ja kun tehtävän suoritettuaan se saa pienen nakinmurun suuhunsa, se huokailee onnellisena. Myös vetoleikit ovat Niitistä ihania, niitä säestetään oikein kunnon pentumurinalla.

Eilen vasen korva alkoi nousi kunnolla oikeaan asentoon, innostuessa ihan pystyyn, suurimman osan ajasta se on 1/3 taittuneena ja kun kovasti väsyttää, molemmat korvat roikkuvat melkein päätä myöten. Painoa oli tiistaina ensimmäisillä rokotuksilla 8,6 kg, hoikkakoikkalainenhan tuo on, vaikka oikea suursyömäri - kuppi on tyhjä hetkessä :D

Ja niitä parempia kuvia odotellessa muutaman viikon takaiset kuvat Niitistä:

 

Siirin kanssa on treenitty säännöllisesti agilityä (ohjaajan vartalo-ohjaukset ei enää yhtään niin huonoja kuin ennen :D) ja epäsäännöllisesti tokoa. Ruudun sivuunlähetys, ohjatun noudon suunnat ja merkki ovat nyt pääosin olleet treenin aiheena, sujuvat jo lyhyiltä matkoilta aika hyvin. Siirin motivaatio on korkealla kun pääsee ihan yksin tekemään :) Nyt päästään Auran Nuuskujen ryhmän kanssa ATT:n halliin treenaamaan, ehkäpä nyt saisin otettua paremmin itseäni niskasta kiinni tän meidän treenaamisen kanssa.

Blogi on taas elänyt hiljaiseloa ties miten kauan, mutta eipä meille hetkeen mitään mainittavaa ole sattunutkaan. 20.9. tokoilitiin Vantaalla Pauli Härkösen arvostelemana VOI2 (tunnari nolla) ja luokkavoitto, vire oli taas mahtava. Treenit ovat olleet vähissä, nyt pitäisi aloitella sitten niitä EVL-liikkeitä... Viimeiset kymmenen päivää Siiri vietti Hollolassa, kun olin itse opintomatkalla Brysselissä - bussikyytiä halki Länsi-Euroopan, jee :D

Mutta tärkeimpänä, tänään palattuani Suomeen isä ja äiti toivat Siirin Turkuun, ja kävimme hakemassa Niitin. Niitti eli virallisemmin Lifedream Blue Brandybuck on 9 viikon ikäinen sininen nahkapoika, tiimimme paimenkoiravahvistus, joka tuli täyttämään Hollolan kotona tyhjäksi käynyttä koiran paikkaa, kun Siiri on nyt jatkuvasti kanssani Turussa. Niitistä on tulossa harrastuskoira pääasiassa isälleni, mutta aion kyllä olla mukana kouluttamisessa (tai sen häiritsemisessä) parhaani mukaan :D Harrastussuunnitelmien listalta löytyy tokon (ylläri? :D) lisäksi pk-jälki ja näyttelyt.

Niitti osoittautui ihan mahtavaksi otukseksi, jolla vauhtia riittää ja joka ei pienestä säikähdä. Automatka sujui alkupiippailun jälkeen nukkumisen merkeissä, ja uuteen kotiin päästyään pikkujätkä tyhjensi ruokakipon alta aikayksikön. Pallot ovat illan aikana saaneet kyytiä pitkin lattiaa ja takapihaankin on tutustuttu, siellä on vain vähän liian pimeää. Kotimatka tehtiin Turun kautta, jolloin Niitti pääsi tapaamaan myös Siiriin. Niitistä Siiri oli tosi mielenkiintoinen ja jännä kaveri, Siirin mielestä Niitti oli ällöttävä kakara, ja ensimmäisten nuuhkaisujen jälkeen Siiri ryömi loukkaantuneena sängyn alle. Onneksi Niitin lähdettyä jatkamaan matkaa Hollolaan Siiri pääsi lenkille ja leikkimään Tuuban kanssa, maailmasta tuli heti parempi paikka. Uskon että Siiri ja Niitti tulevat pienen tutustumisen jälkeen hyvin juttuun keskenään, Siiri vain tarvitsee aikaa hyväksyäkseen täysin hänen korkeutensa omaan kotiin muuttaneen pikkuhirviön, joka on koko ajan joka paikassa.

Kuvia luvassa myöhemmin :)

Tokontäyteinen viikonloppu takana: torstaina kamat kasaan ja Polon nokka kohti Hollolaan, perjantaina kuuntelemaan Salpausselän kennelpiirin järjestämää tokokoulutusiltaa, joka alkoi Pekka Korrin vireluennolla ja jatkui ALO&AVO-koirakoille suunnattuna vire- ja liikeryhminä. Lauantaina lähdettiin tutulla tiimillä Lauran&Amin kanssa Helsingin Tuomarinkartanoon tokoilemaan, illalla tultiin Hollolan kautta takaisin Turkuun ja tänään sitten osallistuttiin AN:n tokokoulutuspäivään, jossa Korrit olivat luennoimassa ja kouluttamassa, tällä kertaa myös Siiri pääsi tekemään liikkeitä. 

Paikallaolo – 9  Meni Siirin nopeasti maahan, mutta oli (taas) ryöminyt tai paremminkin ryömähtänyt noin 30 senttiä eteenpäin. Istumaannousu hyvä.

Seuraaminen – 9 Kaavio oli aika lyhyt, alkuun sivuaskeleita ja paikallakäännöksiä, juoksuosuus oli noin kahdeksan askeleen suoranpätkä – siis meille oikein sopiva seuraaminen. Tällä kertaa Siiri piti hyvin kontaktia, osasyynä ehkä se että en itse katsonut ollenkaan siihen päin vaan suoraan eteenpäin. Juoksussa jäi vähän, ja joku perusasento taisi olla hidas. Pääpiirteissään hyvin onnistunut seuraaminen :)

Liikkeestä istuminen – 10 Ennen liikkeellelähtöä piti vähän aikaa etsiä tipahtanutta kontaktia, mutta ”valmis”-sanan jälkeen sujui moitteettomasti.

Luoksetulo – 9 Seisominen venyi yhden askeleen verran, maahanmeno nopea, niin päin se meillä yleensä onkin. Viimeisen pätkän tuli osittain ravaten.

Ruutu – 9 Ööh? ”Missä”-valmistelusanalla etsi ruudun hyvin katsellaan, juoksi kohti ruutua mutta pysähtyi haistelemaan ruudun etureunan narua. Meni itse sisälle ruutuun, mutta ihan vasempaan reunaan, annoin käsimerkillisen seis-käskyn, jolloin korjasi vähän asentoaan. Tarvitsi kaksi käskyä maahanmenoon, suhtautui ensimmäiseen ihan kuin ei olisi kuullutkaan, ei kai sitten tuomarikaan sitä kuullut. Oli juuri ja juuri ruudussa, ei varmaan olisi ollut muuten, mutta kun oikeat prinsessat eivät voi olla ruudun nauhojen päällä, niin veti tassut ruudun rajojen sisälle. Luoksetulo oli nopea ja seuraamispätkä ennen pysähdystä hyvä.

Hyppynouto – 9 Kiva nouto, mutta ihan vino perusasento.

Metallinouto – 7 Tuplakäsky alussa, oli taas ensimmäisellä kuin ei olisi kuullutkaan. Ravasi reippaasti kapulalle ja toi ravissa, ei harkinnut ennen kapulan suuhun ottamista, joten tässä on edistytty. Vino perusasento.

Tunnistusnouto – 6 Reippaasti kapuloille, nuuski läpi ja tökkäsi omaa. Nuuski kaikki uudestaan ja jäi seisomaan, tuijotti ulos kehästä, sitten tuomaria ja viimeisenä mua, jolloin annoin uuden ”oma”-käskyn. Nuuski vielä kolmannen kerran kapulat läpi ja toi sitten kuitenkin oman, taas vino perusasento.

Kauko-ohjaus – 7 Tätä jännitin ennen koetta eniten ja myös kehässä. Istumasta seisomaan tarvitsi toisen käskyn, muuten vaihdot oli ripeät. Eteni jonkin verran.

Kokonaisvaikutelma – 9 Ensimmäinen voittajaluokan koe, jossa ennen kehää jännitti ja oli samalla tunne, että tästä voisi tullakin jotain. Ei ollut Siirin osalta pelkkää lahnailua, joten kahden viikon leikkikuuri auttoi selvästi, ja todisti myös sen että varsinaiset liikkeet Siiri osaa. Yleisesti ottaen yksi parhaista kokeista Siirin kanssa kokonaisuutena, joissakin liikkeiden välissä piti vaatia uudelleen kontaktia, mutta muuten teki kivasti.

VOI1, 267 pistettä, sij. 4. Tuomarina toimi Marita Packalén.

Ja oikeus osallistua erikoisvoittajaluokkaan :) Kahden viikon päästä on vielä yksi voittajan koe, mennään nyt sinne kun ilmoittauduttu on, mutta muuten käännetään katse jo erikoisvoittajaan. Lauralle taas kiitos kyydistä ja seurasta, ja kaikesta treeniavusta (ja päivystävänä psykiatrina toimimisesta, kun treenit ei menekään niin kuin oli tarkoitus) :)
 
Ennen EVL:n kokeita on vielä paljon työtä tehtävänä niin vireen kuin liikkeiden osienkin (perusasennot!) osalta. Niihin haettiin oppia Korrien luennolta Lahdessa perjantaina ja koulutuspäivässä sunnuntaina. Motivoinnin tärkeyden lisäksi korostui kokeen ajatteleminen ohjelmana ja myös liikkeiden välien treenaaminen, sekä johdonmukaisuus eri liikkeissä (valmistelusanat). Siirin osalta lauantain tuoma väsymys näkyi koulutuspäivässä tänään, mutta silti saatiin paljon uutta irti. Ykköstulos ja luokan vaihto tuo kyllä ihan valtavasti uskoa tähän meidän tokoiluun, kiva päästä tekemään uusia liikkeitä. Voittajaluokan kanssa opittiin se, että kokeisiin ei mennä ennen kuin liikkeet ovat valmiita myös kokonaisuutena ja takana on useita onnistuneita kokeenomaisia, joten EVL:ssa starttaamme varmaankin vasta ensi keväänä tai kesänä.
 

Viime bloginpäivityksestä onkin (taaas) päässyt vierähtämään paljon aikaa. Tässä välissä on tokoiltu 9.8. VOI0 helteisessä Hollolassa ja ihmetelty sitten, että mitä ihmettä me tälle meidän motivaatiolle tehdään. Siis treeneissähän Siiri on tehnyt pitkään varsinaiset liikkeet hyvin, toki vinoa perusasentoa jne. on, mutta perusjutut liikkeistä Siiri osaa – niin hyvin että kokeistakin pitäisi tulla tuloksia. Siis pohdiskelun paikka.

Ensin tuli mietittyä omaa motivaatiota kokeiden suhteen: alkukesän Helsingin koe oli ”ensimmäinen pitkän tauon jälkeen, ei lähdetä suurin tavoittein, katotaan mitä tulee” tuloksena VOI3, ja varsin löysää tekemistä kaikessa, sössimistä varmoissa liikkeissä. Sitten oli Padasjoen koe, johon lähdin taas asenteella ”katotaan mitä tulee, noudot mättää, ykköstä ei lähdetä hakemaan”, ja Siiri teki kivasti töitä ruutuun asti, jonka jälkeen hyytyi täysin – tuloksena VOI2. Ja viimeisimmässä, eli Hollolan kokeessa menin kehäänkin sillä asenteella, että kunhan päästään täältä kotiin, ja Siirin motivaatio oli koko ajan hukassa. Kokeessa oli hyviäkin juttuja, mm. noudot tuli kaikki perusasentoon asti, mutta vire laahasi jossakin olemattomissa. Oli kyllä kuumakin, mutta perusongelma on jossakin muualla. Ja lisäksi, minä yleisti perfektionistina tunnettuna ihmisenä en ole ollut kunnolla pettynyt ainoankaan kokeen jälkeen, vaikka tulokset eivät ole olleet hyviä.

Pohdinnan tuloksena, ihan liian vähän ollaan tehty kokeenomaista treeniä ja työtä vireen ylläpitämiseksi; on hinkattu liikaa tiettyjä liikkeitä, vaikka Siiri ne osaa. En ole käyttänyt Siirin taistelutahtoa ja leikkimishalua hyödyksi treeneissä kesän aikana oikeastaan ollenkaan, vaan palkkaus on siirtynyt yhä enemmän ja enemmän purkkipalkkaan eli ruokaan, joka Siirin elämässä ei ole kuitenkaan se ykkösjuttu. Purkkipalkassakin Siiri saa enemmän ”palkkaa” purkille juoksemisesta kuin itse nameista.

Keskiviikkona käytiin vierailemassa HOT:n treeneissä ja saatiin sitten apua ongelmiin. Marko sanoi, että pitäisi jättää varsinainen liikkeiden treenaaminen nyt kokonaan ja vaan leikkiä paljon, löytää se vire ja koiralle oikea mielentila kun tehdään juttuja – jos oikeaa mielentilaa ei ole, sitten ei tehdä. Ja kun tehdään, tehdään paljon kehuen ja pieniä juttuja.  Siiri pitäisi saada enemmän tarjoamaan käytöksiä, vaikka sivulletuloa.  Ja nyt sitten taidan vielä lisäksi pyörtää aiemmat sanani ja ehdollistaa Siiriin naksulle.

Seuraava koe on kahden viikon päästä Vantaalla. Siihen asti pidetään liiketreenit minimissä ja leikitään. On ihan sama, saadaanko VOI0 sillä, että Siirissä on vauhtia ja virtaa ja se sen takia säheltää tai sitten sen tekee töitä innottomasti, pudottelee kapuloita ja vaatii monia käskyjä. Tai oikeastaan, eihän se ole sama, siitä sähellyskokeesta jäisi itselle paljon parempi fiilis :) Katselin tossa jotain vanhaa videota Siirin ekasta tokokokeesta, ja kyllä silloin sillä oli ihan erilainen vire ja vauhti työskentelyssä, eikä nytkään voi vielä sanoa, että ikä tulisi vastaan. Siitä seuraava koe on syyskuun puolessa välissä, sen jälkeen en ole ilmoittanut sitä mihinkään, ja edessä on koetauko, tuli tuloksia tai ei. Mietitään sitten vielä uudelleen ja hartaasti tätä meidän tekemistä, ja miten siihen saadaan se oikea asenne, molemmille.